18.6.2017

Vantaan Rock Festit

Hei taas pitkästä aikaa!
En oo vähään aikaan kirjotellu tänne mitään, joten eiköhän mennä asiaan.

Perjantai

Perjantaina ensimmäisenä soitti ruotsalainen Royal Republic. Ite en hirveesti kyseiselle bändille syttyny vaikka oliki ihan hyvä meno lavalla. 
Telttalavan ensimmäisenä bändinä oli Brother Firetribe. Yleisö vaikutti tykkäävän ja bändi soitti hyvin. Odotuksiini nähden erittäin hyvä keikka. 
Seuraavana oli vuorossa Kouvostoliiton lahja muulle Suomelle eli Viikate. Päätettiin siinä kohtaa mennä syömään, mutta kuunneltiin toisella korvalla ja hyvältähän se kuulosti. 
Viikatteen jälkeen telttaan nousi myöskin kotimaista osaamista, Kotiteollisuus. En jaksanu änkeytyä ihmismassan läpi, joten kuunneltiin keikka teltan ulkopuolelta. Kotiteollisuus on omaan korvaan ihan kuunneltavaa, muttei mikään varsinainen lempibändi. Ihan kohtalaisen hyvä keikka, vaikkei läheskään viikonlopun parhaimmistoa. 
Pain alotteli päälavalla Kotiteollisuuden jälkeen. Kyseessä on bändi, minkä oon jo pidemmän aikaa halunnu nähä ja nyt se sitte tapahtu. Keikka vastas hyvin odotuksia ja Pain soitti biisejä mitä toivoinkin kuulevani (mm. Dirty Woman). Voin sanoa olevani tyytyväinen.
Turmion Kätilöt piti Painin jälkeen pienet päivätanssit teltassa. Biisien välissä kuultiin hyvin kätilömäiseen tapaan ronskimpaa huumoria ja jaettiinpa keikan aikana myös kultalevyjä bändille. Koko keikan ajan pyöri myös mukavan kokoinen pitti. 
Päälavan viimesistä hitaista oli vastuussa Rammstein. Pidin keikasta, erityisesti visuaalisista elementeistä, vaikkei Rammstein niin tuttu orkesteri olekaan. Ylhäältä löytyy koko keikka kuvattuna.

Lauantai

Lauantain ensimmäisenä esiintyjänä oli Musta Paavi, jota en ehtiny käydä kattomassa aikasen soittoajan, sekä myöhässä auenneiden porttien takia. 
Päälavalla ensimmäisenä soitti virolainen Metsatöll, joka laulaa viroksi sekä yhdistelee virolaista kansanmusiikkia metalliin. Itelle kolahti ja kovaa. Nostan myös bändille hatttua siitä, että kaikki spiikit vedettiin hyvällä suomen kielellä. 
Telttalavalla oliki sitte vuorossa Santa Cuz, joka on tullu nähtyä monet kerrat eri festareilla. Ihan kohtalaisen hyvä keikka, vaikka laulaja-kitaristi Archien ääni vaikutti olevan ehkä hieman painuksissa. 
Rock legenda Michael Monroe soitti päälavalla heti Santa Cruzin jälkeen. Vaikka Michael on 55-vuotias niin jaksaa kyllä vetää livenä todella isolla energialla. Keikan aikana kuultiin myös esim. Hurriganes coveri.
Michael Monroen jälkeen metiin syömään ja sen jälkeen päälavalla soitti Dead by April, joka oli itelle vähän vieraampi bändi. Olin positiivisesti yllättyny, kun yleensä en oikeen välitä metalcoresta.
Sen jälkeen päätettiin mennä kattomaan jo 1970-luvulla perustettua Peer Gyntiä, joka sekin oli iso posiitivinen yllätys. Ite tykkäsin todella paljon keikasta.
Hieman jälkeen ysin illalla päälavalla soitti Stam1na. Keikalla oli alusta pitäen hyvä meno ja kajautettiinhan siinä jossain välissä myös onnittelulaulu Reijolle. Stam1na otti keikan aikana kantaa nykyajan selfiekulttuuriin pienellä ripauksella huumoria.
Stam1nan jälkeen pidettiin meiän osalta pieni tauko ja seuraava kiinnostava bändi oliki Evanescence. Päällimäisenä mieleen jäi biisien väliset tauot ja välispiikkien puute. Bändillä on hyviä biisejä ja moni omista suosikeista kuultiinki Vantaan lauantai-illassa.

Järjestelyistä:

Portit avattiin molempina päivinä myöhässä, jonka takia jäi bändejä näkemättä. Vesipisteitä löysin tasan yhen ja ihmisiä oli pelkästään perjantaina lähemmäs 30 000. Pyörätuolikorokkeiden puuttuminen jäi myös ihmetyttämään, vaikkei itellä pyörätuolille oo tarvetta. Alueen maasto oli omasta mielestäni aika järkyttävä, isomman puoleista kiveä, hiekkaa, mutaa ja asfalttia. Päälavan edestä telttalavalle piti kiertää lähes koko festivaalialue taikka kävellä anniskelualueen läpi, joka ei esim. alle 18 vuotiailta taida onnistua ihan noin vaan. Miesten käymälät oli kuulemani mukaan alkanu valumaan jossain vaiheessa iltaa priority alueelle. Uutisoitiin myös seksuaalisista härinnöistä, joita kenenkään ei ikinä pitäis kokea fetareilla, eikä missään muissakaan olosuhteissa.

Bändien, seuran ja sään suhteen jäi erittäin hyvä fiilis, mutta järjestelyissä on paljon parantamisen varaa. 
Kiitokseni kaikille ihanille ihmisille ja loistaville bändeille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti